Aprilian menestystarina

 

 

SYNTYNYT KILPAILEMAAN

Aprilia on 294 GP voitollaan Road Racingin maailmanmestaruusluokassa menestynein eurooppalainen moottoripyörävalmistaja kilpamoottoripyöräilyn historiassa. Näiden lisäksi Aprilialla on 54 muuta kansainvälistä titteliä: 38 Road Racing MM -titteliä (20 125-luokassa ja 18 250-luokassa), 7 Superbike-titteliä (sekä ajajien että valmistajien mestaruus vuosina 2010, 2012 ja 2014 ja valmistajien mestaruus vuonna 2013) ja yhdeksän titteliä offroad-lajeissa (7 Supermotossa ja 2 Trialissa). 
 
Vuoden 2004 joulukuussa Aprilia tulee osaksi Piaggio Groupia ja sen kilpa-ajo-osasto uudelleenorganisoidaan. Muutosten ansiosta Aprilia yltää voittoihin MM-kisoissa ja laajentaa kilpailualaansa: se palaa offroad-radoille ja vuonna 2009 Aprilia RSV4 debytoi World Superbike-sarjassa.
 
Samanaikaisesti Aprilia keräsi itselleen myös 28 MM-titteliä sekä lukemattoman määrän eurooppalaisia ja kansallisia titteleitä. Joka viikonloppu, kaikkialla maailmassa, Aprilian moottoripyörät ajavat kansainvälisillä ja paikallisilla radoilla ja ylläpitävät eurooppalaisen ja italialaisen moottoripyöräilyn kunniaa. Ne ruokkivat ajajien halua kilpailla ja kasvattavat nuorista ajajista tulevia kilpailijoita. 
Top

60- ja 70-luku

Aprilia aloittaa moottoripyörien valmistuksen 60-luvun loppupuolella ja valmistaa jo vuonna 1970 50-kuutioisen motocross-pyörän, josta kehittyy myöhemmin 125-kuutioinen ja lopulta 70-luvun puolivälissä ensimmäinen motocross-kilpapyörä.
Debytoituaan Motocrossissa vuonna 1975, Aprilia alkaa kisata MM-sarjassa ja haastaa voittamattomat japanilaiset erittäin haastavassa 250-luokassa.  

 

Top

80-luku

Vuonna 1985 ensimmäisessä pyörässä on alumiiniseoksinen kaksipalkkirunko yhdessä Marzocchin etuhaarukan kanssa. Takana on monoshock-iskunvaimennin ja Pro-Lever-tyyppinen jousitus. Pyörän moottori on kaksisylinterinen 2T Rotax, jossa sylinterit ovat vaakatasossa. Se debytoi 23. Maaliskuuta 1985 Etelä-Afrikan Kyalamissa ja sillä ajanut Loris Reggiani on kisan kahdestoista. Pyörä suoriutuu niin hyvin muissa kisoissa, että Reggiani pääsee kolmannelle sijalle Rijekassa ja Imolassa.
 
Vuonna 1987 Aprilia 250 nousee nopeasti huipulle. Uusi runko ja moottorin kehitystyö nostaa sen toiselle sijalle Salzburgissa ja Rijekassa. Tavoiteltu kisavoitto tulee Misanossa, 30. Elokuuta 1987, kun Reggiani ajaa AF1 250:n voittoon ja voittaa näin ensimmäisen kerran GP-kisassa.
 
Vuonna 1988 Aprilia aloittaa 125-luokassa ja pääsee heti Ranskan GP:ssä palkintosijalle. 
Top

'1990-1995

Muutamaa kautta myöhemmin kunnianhimoinen Aprilia 250 muuttuu radikaalisti jo nimestään lähtien: RS250V syntyy valmiina 1991 kauteen ja uusi pyörä todistaa heti olevansa poikkeuksellinen. Ensimmäisen voiton tuo Chili Assen-radalla ja heti perään Reggiani Paul Ricard-radalla. Voittokulku alkaa: Max Biaggi voittaa Euroopan 250 mestaruuden.
1991 Aprilia saavuttaa myös ensimmäisen voittonsa 125-luokassa: Alessandro Gramigni voittaa Tsekkoslovakiassa.
 
Vuonna 1991 Aprilia saa ensimäisen World Championship Motorcycle Racing -tittelin: Alex Gramigni voittaa 125-sarjan maailmanmestaruuden. Ja niin 250 on vakaasti huipulla: Chili voittaa Hockenheimissa, Assenissa ja Doningtonissa. Reggiani voittaa Jerezissa ja Magny Coursissa. Keltanokka Biaggi voittaa ensimmäisen GP:nsä Kyalamissa. Aprilia voittaa myös kaksi maailmanmestaruutta offroad-kisoissa. Suomalainen Tommi Ahvala kruunataan World Trial -mestariksi Aprilia Climberilla ja Aprilia on valmistajien mestari. Vuonna 1993 sekä 250- että 125-pyörät pärjäävät hyvin, mutta jäävät niukasti mestaruudesta. Sitten saapuu vuosi 1994: Max Biaggi voittaa Australiassa, Malesiassa, Hollannissa, Tsekin tasavallassa ja Barcelonassa ja hänet kruunataan 250-luokan maailmanmestariksi ajokkinaan Aprilia.
Samana vuonna Kazuto Sakata on maailman mestari Aprilia 125:llään: hän voittaa Australiassa, Espanjassa ja Tsekin tasavallassa. Aprilia kerää myös kahdeksan paalupaikkaa ja yhdeksän nopeinta kierrosaikaa. Aprilia on myös ensikertaa mukana 500-luokassa: Reggiani ajaa erittäin ketterää kaksisylinteristä, joka on innovatiivinen valinta Aprilian perinteen mukaisesti.
Vuoden 1995 kaudella Biaggi ja Aprilia ovat pysäyttämättömiä: Malesia, Saksa, Italia, Hollanti, Iso-Britannia, Tsekin Tasavalta, Argentiina ja Euroopan GP tuovat ne kauden voitot, jotka varmistavat Max Biaggin aseman maailmanmestarina ja tuovat Aprilialle sen ensimmäisen valmistajien mestaruuden. Toisaalta Sakata ei pysty toistamaan menestystään 125-luokassa ja päätyy kauden lopuksi kakkospaikalle. Aprilia voittaa kuitenkin kolme kertaa: Isossa-Britanniassa, Tsekeissä maailmanmestarin ajamana ja kolmannen kerran Brasiliassa Masakin Tokudomen ajamana. 500-luokassa kaksisylinterinen ottaa useita harppauksia eteenpäin ja Reggiani lopettaa kauden 10:tenä, useamman nelisylinterisen edellä.
Top

'1996-2000

Vuonna 1996 Max Biaggi saavuttaa kolmannen mestaruutensa: Malesia, Japani, Espanja, Italia, Ranska, Iso-Britannia, Tsekin Tasavalta, Katalonia ja Australia ovat paikkoja, joissa Biaggi varmistaa paikkansa maailmanmestarina jo kolmannen kerran peräkkäin. Aprilia voittaa valmistajien mestaruuden kiitos Tokudomen voittojen Indonesiassa, Japanissa, Saksassa ja San Marinossa, Perugin voittojen Malesiassa ja Iso-Britanniassa, erittäin nuoren Valentino Rossin voiton Tsekeissä, Oettlin voiton Italiassa ja Gary McCoyn voiton Australiassa.
 
Vuonna 1997 Aprilia voittaa vielä kaksi maailmanmestaruutta lisää: 125-Luokan ajajien ja valmistajien. Aprilian värejä kantaa nyt Valentino Rossi, joka on lähes ylivoimainen pienimmässä luokassa voittaen 11 kisaa 15:sta: Malesian, Espanjan, Italian, Itävallan, Ranskan, Hollannin, San Marinon, Saksan, Brasilian, Iso-Britannian, Katalonian ja Indonesian.
Vuoden 1998 kausi on Aprilialle voitokas 250-luokassa. Se voittaa 13 14:sta GP-kisasta, ainoastaan aloituskisa Japanissa ei tuo voittoa. Loris Capirossi voittaa ajajien mestaruuden. Aprilia 250:n ylivoimaisuus näkyy siinä, että Aprilian ajajat ovat vallanneet kaikki kolme mitalipaikkaa jo neljä kertaa. Aprilia voittaa myös 250 valmistajien maailmanmestaruuden suurella erolla.
125-luokassa Kazuto Sakata voittaa ajajien mestaruuden kiitos Iso-Britannian, Ranskan, Espanjan ja Japanin voittojen.
Vuosi 1999 on Valentino Rossin vuosi. Hän voittaa 250-sarjan ajajien mestaruuden upealla kaksisylinterisellä Aprilia RSW:llä ajamallaan yhdeksällä voitolla. Myös muut Aprilia-kuskit, Battaini, Waldmann, McWilliams ja Lucchi, pärjäävät hyvin. Kiitos heidän Aprilia voittaa myös valmistajien maailmanmestaruuden. Rohkealla kaksisylinterisellä 500-sarjalaisella on upea hetki Doningtonissa: Harada pääsee uskomattoman lähelle voittoa kisassa, jonka voittaa kuitenkin Paul Ricard. Harada oli saavuttanut neljännen sijan Mugellossa (paalupaikalta) ja Kataloniassa. 1999 vuonna Aprilia debytoi SBK-mestaruuskisoissa. Aprilia valloittaa nelitahtisten kilpapyörien alaa ensimmäistä kertaa kaksisylinterisellä RSV Millellä. 
Top

2000 - 2005

Vuonna 2000 Aprilia osallistuu ensimmäistä kertaa Superbike-luokkaan virallisella teamilla. Troy Corser voittaa viisi kertaa kisan ja neljä kertaa Superpolen, mutta jää hieman maailmanmestaruudesta. Voitot jatkuvat World Motorcycle Racing Championship -kisoissa Roberto Locatelli ajaa maailmanmestariksi 125-luokassa ja voittaa näin viidennentoista maailmanmestaruus tittelin Aprilian historiassa.
 
Vuonna 2001 Aprilia saavuttaa SBK:ssa kolme voittoa (Corser kaksi ja Laconi yhden), kahdeksan palkintosijaa ja kolme Superpole-voittoa. 2001 on World Motorcycle Racing Championshipin kannalta välivuosi: 250-luokassa Aprilia saavuttaa viisi voittoa ja vain kaksi 125-luokassa (Cecchinello Cataloniassa ja Sanna Saksassa).
Mutta vuonna 2002 tapahtuu comeback: Aprilia räjäyttää World Motorcycle Racing Championshipin potin viemällä neljä voittoa: kaksi valmistajien mestaruutta 125- ja 250-sarjoissa ja kaksi ajajan mestaruutta (250-luokassa Marco Melandri ja 125-luokassa Arnaud Vincent).  125 Apriliat voittavat kahdeksan 16:sta kisasta, mutta 250-luokassa menee vielä paremmin: Aprilia voittaa 14 kisaa 16:sta. Vuonna 2002 näkee ensivalon myös kolmisylinterinen RS Cube, joka kilpailee upouudessa MotoGP -luokassa.
 
Mutta vuonna 2002 tapahtuu comeback: Aprilia räjäyttää World Motorcycle Racing Championshipin potin viemällä neljä voittoa: kaksi valmistajien mestaruutta 125- ja 250-sarjoissa ja kaksi ajajan mestaruutta (250-luokassa Marco Melandri ja 125-luokassa Arnaud Vincent). 125 Apriliat voittavat kahdeksan 16:sta kisasta, mutta 250-luokassa menee vielä paremmin: Aprilia voittaa 14 kisaa 16:sta. Vuonna 2002 näkee ensivalon myös kolmisylinterinen RS Cube, joka kilpailee upouudessa MotoGP -luokassa.
 
Vuonna 2003 Aprilia voittaa kolme titteliä: 125  valmistajien mestaruuden (10 voittoa), 125 ajajien mestaruuden (Manuel Poggiali) ja 250 valmistajien mestaruuden (14 voittoa). MotoGP:ssä ei mene yhtä hyvin: RS Cube debytoi hienosti Colin Edwardsin ja Nori Hagan ajamana, saa nopeimman kierrosajan Ranskan GP:ssä ja menestyy hyvin. Seuraa kuitenkin synkkä kausi, joka paranee loppua kohti vain hiukan.
 
2004 ja 2005 kaudet ovat siirtymäkausia, joiden aikana Aprilia palaa offroad-juurilleen. Aprilia näyttää taitonsa Motocrossissa, Endurossa ja Supermotardissa: vallankumouksellinen kaksisylinterinen moottori vie Jerome Giraudon historialliseen maailmamestarin titteliin S2-luokassa. Aprilia voittaa valmistajien mestaruuden 125 MotoGP-maailmanmestaruudessa.
 
Top

2006 - 2009

2006 Aprilia tulee osaksi Piaggio Groupia ja sen kilpa-ajo-osasto uudelleenorganisoidaan. Sen ansioista 2006 on Aprilian ennätysvuosi. Se voittaa kuusi maailmanmestaruutta: nuori espanjalainen Jorge Lorenzo (250-luokka) ja Alvaro Bautista (125-luokka) voittavat ajajien maailmanmestaruudet ja tuovat Aprilialle valmistajien mestaruuden molemmissa luokissa.
Aprilia voittaa kaksi titteliä myös MotoGP:ssä:  Ranskalainen Van Den Bosch voittaa mestaruuden ja Aprilia voittaa jälleen valmistajien mestaruuden.
 
Aprilian voittokulku jatkuu jatkuu seuraavana kautena (2007) ja se voittaa viisi maailmanmestaruutta: valmistajien mestaruudet 125- ja 250-luokissa, Lorenzo voittaa 250-luokassa ja Unkarilainen Gabor Talmacsi 125-luokassa. Viides titteli tulee S2 valmistajien mestaruudesta World Supermotossa.
 
Vuonna 2008 Aprilia saa vielä kaksi titteliä MotoGP:stä: valmistajien mestaruudet 125- ja 250 luokissa.
 
Mutta vallankumous lähestyy ja vuonna 2009 Aprilia aloittaa tähän asti kunnianhimoisimman projektinsa. Markkinoille tuodaan RSV4, vallankumouksellinen supersportti, jossa on edistynyt 1 000 cc, nelisylinterinen 60° V-moottori. Samanaikaisesti Aprilia suunnittelee paluuta World Superbike -mestaruuskisaan. Aprilia valitsi uuden pyöränsä ajajaksi Max Biaggin, joka palasi Aprilian talliin 12 vuotta viimeisen 250-luokan tittelinsä jälkeen. Shinja Nakano valittiin toiseksi ajajaksi. Ensimmäisen vuoden aikana pyörässä tapahtuu paljon kehitystä ja ensimmäinen voitto ajetaan radalla Brnossa. Tulevat kahdeksan palkintosijaa ovat osoitus projektin onnistumisesta ja ajajan taidoista. Aprilia voittaa MtoGP-luokassa kolme titteliä: espanjalainen Julian Simon voittaa 125-luokassa ajajien mestaruuden ja Aprilia vie valmistajien mestaruudet sekä luokassa 125 että luokassa 250. Vuonna 2009 saadaan myös ensimmäiset tulokset kaksisylinterisellä RXV 450:llä: Paolo Ceci voittaa Pharaoh’s Rally -kisassa 450-luokassa ja Aprilia päätyy pistesijalle neljä kisattuaan itseään paljon suurempien moottoreiden kanssa. Tämä on alkusoittoa Aprilia RXV 450:n debyytille Dakarissa 2010. 
 
Top

2010

 

Dakarin kuuluisassa ja haastavassa offroad-kisassa Aprilia RXV nappaa uskomattoman kolmannen sijan ajajanaan chileläinen Francisco Lopez (kolminkertainen voittaja). Aprilia vie voiton myös 450  SP -luokassa ajajanaan Paolo Ceci.
 
 
Vuonna 2010 huippu saavutetaan WSBK:ssa. Aprilia Alitalia RSV4 ja Max Biaggi aloittavat kauden vahvasti aikomuksenaan jatkaa viime vuonna alkanutta nousujohteista ajamista. Pian Aprilia ja Biaggi kamppailevatkin yhdessä ykköspaikasta. Aprilia saa kaksoisvoiton Portimaossa ja Monzassa. Myös Biaggin tallikumppani, nuori britti Leon Camier, saavuttaa palkintosijan auttaen näin osaltaan Apriliaa kohti valmistajien mestaruutta.
Voitto amerikkalaisella Miller Raceway -radalla nostaa Biaggin pisteissä ykkössijalle. Tämä sija ei hätkäytä nelinkertaista maailmanmestaria ja Aprilia saa taas kaksoisvoiton Misanossa ja Brnossa. Ainoastaan brittiläinen Haslam pystyy olemaan vastuksena Maxille ja hänen puna-valko-vihreälle Aprilialleen -mutta voittaja valitaan Imolassa.
Max Biaggi on WSBK -sarjan maailmanmestari. Hän on enismmäinen italialainen, joka on voittanut tämän arvostetun tittelin Superbiken historiassa ja samalla hän varmistaa Aprilialle valmistajien mestaruuden.
Top

2011

Aprilia vahvistaa ennätystään voitokkaimpana MotoGP:ssä ajavana italialaisena ja eurooppalaisena valmistajana 294 voitetulla Grand Prix -kisalla (151 voittoa luokassa 125 ja 143 voittoa luokassa 250) ja 38 maailmanmestaruustittelillä (19 valmistajien ja 19 ajajien). Aprilia voittaa vuonna 2011 valmistajien mestaruuden 125-luokassa kun neljä kisaa on vielä ajamatta. Kauden viimeisessä kisassa Valencia-radalla nuori espanjalainen Nico Terol kruunataan vuoden 2011 maailmanmestariksi 125-luokassa.
Vuonna 2011 Max Biaggi oli World Superbikessa ajajien pisteissä kolmas, saatuan kaksi kisavoittoa ja 12 palkintopaikkaa. Kiitos näiden tulosten ja tallikaveri Leon Camierin neljän palkintosijan, Aprilia Alitalia saa kolmannen sijan valmistajista.
Aprilia Racing voitti 2011 Supermoto S1 maailmanmestaruuden. Viimeisessä kisassa Aprilia voittaa sekä valmistajien että ajajien mestaruuden: paikallinen tähti Adrien Chareyre Fast Wheels Teamista Aprilia 450:llä voittaa ratkaisevasasa Ranskan GP:ssä tarjolla olevat maailmanmestaruudet. 
Top

2012

Vuoden 2010 WSBK-kausi oli Aprilialle historiallisen menestyksekäs: Max Biaggi pääsi hienoon alkuun voittamalla aloituskisan Australiassa. Hän johti sarjaa lähes koko ajan ja joutui kakkoseksi vasta Moskovan kisan jälkeen. Mutta jo seuraavassa kisassa hän palasi johtoon voittaen Nürnburgringin kisan. Tuona historiallisena päivänä Aprilia saa kolme RSV4:ää palkintosijoille ensimmäisessä kisassa (Eugene Lavetrty ja Chaz Davies ParkinGO Aprilialta olivat palkintopalleilla Maxin lisäksi) ja kaksi toisessa kisassa, Daviesin voittaessa ja Lavertyn ollessa toisena.
 
Viimeisessä kisassa Magny-Cours-radalla Biaggi pääsi ajajapisteiden huipulle. Hänellä oli 30.5 pistettä enemmän kuin seuraavalla Tom Sykesilla (Kawasaki), 38.5 pistettä enemmän kuin Marco Melandrilla (BMW) ja huima 68.5 pisteen johto Carlos Checaan (Ducati). Valmistajien pisteytyksissä Aprilia oli ykkönen viimeisen kisan alkaessa: sillä oli 28.5 pisteen etu BMW:hen, 47.5 pisteen etu Ducatiin, 66 pisteen etu Kawasakiin, 152 pisteen etu Hondaan ja 292 pisteen etu Suzukiin.
 
Huono keli ja kymmenes lähtösija eivät luoneet parhaita edellytyksiä Biaggin kisalle. Ensimmäisessä kilpailussa Biaggi kaatui pyörällään ja jätti kisan kesken muutaman kierroksen jälkeen. Sykes (kolmas) ja Melandri (toinen) pääsivät vaarallisen lähelle ajajien pisteytyksessä. Maailmanmestaruus ratkesi viimeisen kisan viimeisessä mutkassa: Biaggi oli sijoituksissa viides ja sai kuin saikin pidettyä itsensä ajajien pisteiden johtajana ja niin hänet kruunattiin jo toisen kerran Superbike-maailmanmestariksi. Aprilia oli WSBK valmistajien maailmanmestari.
Top

2013

Oltuaan ykkösenä koko kauden ajan, alkaen erinomaisesta Phillip Island -kisasta, jossa Aprilia vei viisi mahdollisesta kuudesta palkintopallipaikasta, Aprilia kruunataan vuoden 2013 WSBK valmistajien maailmanmestariksi.
Sen tittelin avulla Aprilia pitää Italian lipun korkealla myös 2013 vuoden kaudella.
Kymmenen voittoa (Laverty 9, Guintoli 1) ja yhteensä 26 palkintosijaa keräsivät Aprilialle 550 pistettä (vrt. Kawasaki 501, BMW 443, Suzuki 243, Honda 236, Ducati 185 ja Yamaha 8) Se vahvisti nelisylinterisen RSV4:n ylivoimaisuuden.
Myös ”satelliittitiimien” tulokset vahvistavat RSV4:n kilpailukyvyn: kolme palkintosijaa (Guigliano 2 ja Fabrizio 1) ja yksi paalupaikka.
Top

2014

Vuoden 2014 WSBK-mestaruus päättyi Aprilian voittoon: Aprilia voitti ajajien maailmanmestaruuden (ranskalainen Sylvain Guintoli) ja valmistajien maailmanmestaruuden, kiitos RSV4:n.
Vuoden 2014 SBK kausi oli erittäin viihdyttävä ja sen aikana Guintoli ja Aprilia tekivät näyttävän paluun ja uhkasivat Kawasakilla ajavaa Tom Sykesia, joka vaikutti kauden keskivaiheilla olevan voittamaton. Sarja Aprilian ajajien, Sylvain Guintolin ja Marco Melandrin, saavuttamia voittoja nosti Aprilian valmistajien pisteissä ohi Kawasakin. Saavuttaessa kauden viimeiseen kisaan Qatarissa Guintoli oli vain enää 12 pistettä johtavaa Sykesia jäljessä.
Losail-radalla Guintoli teki Superbike-historiaa voittamalla upeasti kaksi tällä aavikkoradalla ajettavaa yökisaa. Hän ohitti pisteissä Sykesin ja hänet kruunattiin maailmanmestariksi ensimmäistä kertaa urallaan.
 
Aprilialla oli kaksi syytä juhlaan, sillä siitä tuli myös valmistajien maailmanmestari jo kolmantena vuonna peräkkäin. Voitto vain vahvisti RSV4:n teknisen ylivoimaisuuden. RSV4 on voittanut tähän mennessä 7 maailmanluokan titteliä WSBK:ssa  (kolme ajajien ja neljä valmistajien mestaruutta) sitten aloitusvuotensa 2009. Tämä yhdistelmä, jossa Aprilia voittaa sekä ajajien että valmistajien maailmanmestaruuden on kolmas laatuaan sitten Max Biaggin ajamien mestaruuksien vuosina 2010 ja 2012.
Laguna Secassa ajetun kisan jälkeen Sykesin (Kawasaki) johto Guintoliin oli 44 pistettä, suuri väli kurottavaksi vain kauden kolmessa jäljellä olevassa kisassa. Siitä lähtien RSV4 ja sen ajajat ovat tehneet paluuta osoittaen samalla olevansa voittamattomia. Aprilia oli voitokas Jerezin ja Magny-Coursin kisoissa. Melandri voitti kolme kertaa (Quintoli oli joka kerta toisena) ja Guintoli kerran (Melandri toisena). Kisoissa saadut pisteet olivat erittäin merkityksellisiä, sillä niiden avulla Aprilia pääsi Kawasakin ohitse valmistajien pisteissä ja Guintoli vain 12 pisteen päähän Sykesistä. 
Top

2015

Vuonna 2015 Aprilia palasi MotoGP-luokkaan vuoden ilmoitettua aikataulua edellä. Oli Piaggio Groupin strategian mukaista saada Aprilia-brändi huippuluokkaan kehittämällä kilpailukykyä ja keskittämällä kaikki Aprilia Racingin tekniset ja organisationaaliset ponnistukset uusien huippuluokan prototyyppien kehittämiseen. Siksi Aprilia Racing palasi kilparadoille Gresini Racingin tukemana. Testikauden aikana ajajat Alvaro Bautista (Espanja) ja Stefan Bradl (Saksa) pystyivät jatkuvasti hienosäätämään Aprilia RS-GP koneitaan ja pääsivät muutamaan otteeseen jopa top kymppiin.
Nämä ovat lohdullisia tuloksia ottaen huomioon, että ensimmäinen moderni Aprilia MotoGP-pyörä oli oikeastaan testipyörä, joka pohjautui suurimmaksi osaksi WSBK:ta dominoineeseen RSV4:ään, ja jonka avulla hankittiin ne tiedot ja taidot, joiden avulla rakennettiin uusi prototyyppi.
Samanaikaisesti MotoGP:n kamppailun kanssa RSV4 vahvistaa paikkansa World Superbike -luokan voittajana. RSV4 voitti kolme kisaa ja vei 10 palkintosijaa ajajinaan Leon Haslam (UK) ja espanjalainen Jordi Torres. Toisen uskomattoman palkintopallipaikan (jo yhdestoista vuonna 2015) vei Max Biaggi, joka 44-vuotiaana ja kolme vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen vei upeasti kakkospaikan Sepang-radalla Malesiassa.
Viimeinen kisa Superstock 1000 FIM Cupissa toi Aprilialle ja Lorenzo Savadorille hyvin ansaitun vuoden 2015 MM-voiton, johon tarvittiin neljä ykkössijaa ja kolme palkintosijaa kaikista kahdeksasta kauden aikana ajetusta kisasta Aprilia voitti myös valmistajien tittelin 176 pisteellä, mikä oli 34 enemmän kuin BMW, 39 enemmän kuin Ducati, 64 enemmän kuin Yamaha ja 118 enemmän kuin Kawasaki.
Top

2016

Tällä kaudella nähtiin myös Aprilia RS-GP:n ratadebyytti. Se on ensimmäinen MotoGP-pyörä, jonka on kokonaan suunnitellut ja rakentanut Aprilian kilpapyöräosasto alkaen ainutlaatuisesta kapeasta V4-moottorista, josta on nyt tullut Aprilian käyntikortti. Kokeneet ajajat Alvaro Bautista ja Stefan Bradl näyttivät osaamisesnsa yhteensä 26:lla pistepaikalla kaikista 18:sta MotoGP-kauden kisasta. Nämä tulokset nostivat Aprilian tiimin seitsemänneksi kauden lopussa.
 
World Superbike -sarjassa RSV4-pyöriä huolsi ja ajoi ”satelliittitiimi” (ajajat olivat Alex De Angelis ja WSBK-debyyttinsä tehnyt Lorenzo Savadori). Sillä tavoin RSV4 osoitti edelleen arvonsa mestaruuskisassa. MotoAmerica-kisoissa Claudio Corti ja Team HSBK (jotka kilpailivat Superstock 1000-sarjassa) toivat kotiin useita palkintosijoja, tullen maaliin jopa ennen paljon tehokkaampia superbikeja. Superstock 1 000 FIM Cup-kisoissa Kevin Calia oli kauden lopussa kolmannella pistesijalla päästyään pisteille huimat seitsemän kertaa (kaksi palkintopaikkaa) kahdeksassa kisassa. 
Top